Klaus Härö – näin kaikki alkoi

Klaus Juhani Härö (s. 31. maaliskuuta 1971 Porvoo) on suomalainen elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja. Hänen elokuvansa käsittelevät usein tavallisten ihmisten moraalisia valintoja, ulkopuolisuutta, menetystä ja vastuuta toisista ihmisistä.

Neljä Härön elokuvaa – Näkymätön Elina, Äideistä parhain, Postia pappi Jaakobille ja Miekkailija – on valittu Suomen viralliseksi elokuvaksi kansainvälisen elokuvan Oscar-kilpailuun. Miekkailija eteni yhdeksän elokuvan esivalintalistalle ja sai myös parhaan vieraskielisen elokuvan Golden Globe -ehdokkuuden.

Härö varttui suomenruotsalaisessa perheessä. Teini-ikäisenä hän kiinnostui elokuvista ja tutustui muun muassa Ingmar Bergmanin ja Martin Scorsesen tuotantoon. Nuoruudessaan hän harkitsi myös papin ammattia ja kiinnostui uskonnollisista ja eettisistä kysymyksistä.

Härö opiskeli Taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen laitoksella ohjausta ja käsikirjoittamista. Hän valmistui taiteen maisteriksi vuonna 1999.

Opiskeluaikanaan Härö ohjasi lyhyt- ja dokumenttielokuvia. Hänen tutkintoelokuvansa Yölento (1999) sai lastenjuryn kunniamaininnan vuoden 2000 Berliinin elokuvajuhlilla. Dokumenttielokuva Kolme toivetta (2001) palkittiin pohjoismaisten yleisradioyhtiöiden Norvisionin parhaana dokumenttielokuvana.

Härön ensimmäinen pitkä näytelmäelokuva oli 1950-luvun Tornionlaaksoon sijoittuva Näkymätön Elina (2003). Elokuva sai Berliinin elokuvajuhlien lastenelokuvakilpailun Kristallikarhun.

Äideistä parhain (2005) käsittelee Ruotsiin lähetettyjen suomalaisten sotalasten kokemuksia. Elokuva sai maailmanensi-iltansa Toronton kansainvälisillä elokuvajuhlilla. Ruotsalais-suomalainen Uusi ihminen (2007) käsittelee Ruotsissa pakkosteriloituja naisia. Se sai Shanghain kansainvälisillä elokuvajuhlilla tuomariston Grand Prix -palkinnon.

Pienimuotoinen draama Postia pappi Jaakobille (2009) kertoo sokean papin ja vankilasta armahdetun naisen suhteesta. Härö sai elokuvasta parhaan ohjauksen Jussi-palkinnon vuonna 2010.

Neuvostoliiton miehittämään Viroon sijoittuva Miekkailija (2015) oli Härön kansainvälisesti näkyvimpiä elokuvia. Suomen Oscar-valinnan ja shortlist-sijoituksen lisäksi se sai Golden Globe -ehdokkuuden.

Taidemaailmaan sijoittuva Tuntematon mestari sai ensi-iltansa vuonna 2019. Vuonna 2020 valmistunut ruotsinkielinen Elämää kuoleman jälkeen perustuu osittain Härön kokemuksiin äitinsä kuolemasta.

Suomalais-irlantilainen Rakkaani merikapteeni (2022) oli Härön ensimmäinen englanninkielinen pitkä elokuva. Se sai maailmanensi-iltansa Toronton kansainvälisillä elokuvajuhlilla ja voitti Chicagon kansainvälisten elokuvajuhlien parhaan kansainvälisen elokuvan yleisöpalkinnon sekä Dublinin kansainvälisten elokuvajuhlien parhaan irlantilaisen elokuvan palkinnon.

Ei koskaan yksin (2025) kertoo juutalaispakolaisia Suomessa toisen maailmansodan aikana auttaneesta liikemiehestä Abraham Stilleristä. Elokuva sai maailmanensi-iltansa Tallinnan PÖFF-elokuvajuhlilla ja myöhemmin yleisöpalkintoja Palm Springsin sekä Emden-Norderneyn elokuvajuhlilla. Suomessa elokuva keräsi yli 170 000 katsojaa.

Härön kymmenes pitkä näytelmäelokuva Hetki ennen valoa sai ensi-iltansa syyskuussa 2026. Hoivakriisin ja sairaanhoitajien työtaistelun keskelle sijoittuvan elokuvan käsikirjoittivat Kirsi Vikman ja Jimmy Karlsson. Elokuva keräsi avausviikonloppunaan 7 277 katsojaa ja oli viikonlopun toiseksi katsotuin elokuva Suomessa.

Häröä on luonnehdittu humanistiseksi elokuvantekijäksi. Hänen teoksissaan tavalliset ihmiset joutuvat usein moraalisten valintojen eteen, ja niiden toistuvia teemoja ovat ihmisarvo, ulkopuolisuus, menetys, sovitus ja vastuu toisista ihmisistä. Kriitikko Arto Pajukallio on kutsunut Häröä pienten, heikkojen ja jotain menettäneiden kuvaajaksi.

Härö on ohjannut elokuvia suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Useat hänen teoksistaan sijoittuvat Suomen tai muiden Pohjoismaiden lähihistoriaan, jota tarkastellaan yksittäisten ihmisten kokemusten ja ihmissuhteiden kautta.

• Näkymätön Elina (Elina – som om jag inte fanns, 2003)
• Äideistä parhain (2005)
• Uusi ihminen (Den nya människan, 2007)
• Postia pappi Jaakobille (2009)
• Miekkailija (2015)
• Tuntematon mestari (2019)
• Elämää kuoleman jälkeen (Livet efter döden, 2020)
• Rakkaani merikapteeni (My Sailor, My Love, 2022)
• Ei koskaan yksin (2025)
• Hetki ennen valoa (2026)

• Johannes 10–11 år (lyhytelokuva, 1993)
• Jagande efter vind (lyhytelokuva, 1995)
• Maraton (lyhytelokuva, 1997)
• Två kärlekar (dokumenttielokuva, 1998)
• Ofödda poeters sällskap (dokumenttielokuva, 1998)
• Sommartider (lyhytelokuva, 1999)
• Hem över havet (televisiodokumentti, 1999)
• Yölento (lyhytelokuva, 1999)
• Gator av guld (dokumenttielokuva, 2000)
• Kolme toivetta (dokumenttielokuva, 2001)
• Statisti (dokumenttielokuva, 2003)
• Päärooli (lyhytelokuva, 2005)
• Kaksi kotia (televisioelokuva, 2013)

• Ingmar Bergman -palkinto, 2003; palkinnonsaajan valitsi Ingmar Bergman
• Elokuvataiteen valtionpalkinto, 2004
• Svenska kulturfondenin suuri kulttuuripalkinto, 2007
• Parhaan ohjauksen Jussi elokuvasta Postia pappi Jaakobille, 2010
• Kirkkotaiteen Engel-palkinto, 2012
• Golden Globe -ehdokkuus elokuvalle Miekkailija, 2016
• Espoo Ciné -palkinto, 2026