Tämä jäi monelta huomaamatta – Huumausainerikos Suomessa

Huumausainerikos Suomessa on rikoslaissa (39/1889) säädetty rikos, joka koskee huumausaineiden laitonta valmistamista, viljelyä, maahantuontia, maastavientiä, kuljettamista, myyntiä, välittämistä, levittämistä, hallussapitoa ja käyttöä. Rikoslain 50 luvussa säädetään kuudesta huumausainerikostyypistä: huumausainerikoksesta, törkeästä huumausainerikoksesta, huumausaineen käyttörikoksesta, huumausainerikoksen valmistelusta, huumausainerikoksen edistämisestä ja törkeästä huumausainerikoksen edistämisestä.

Rikoslaissa säädetyt rangaistukset muodostavat yhden osan Suomen huumausainepolitiikasta, sillä huumerikollisuuteen ei voi vaikuttaa pelkästään rangaistuksia säätämällä. Sen vuoksi harjoitetaan myös ennalta ehkäisevää rikoksentorjuntaa ja pyritään auttamaan huumeongelmaisia esimerkiksi päihdepolitiikan avulla. Rikoslaissa on annettu mahdollisuus jättää käyttörikokseen syyllistynyt henkilö syyttämättä tai tuomitsematta, jos hän on hakeutunut hoitoon tai rikosta on pidettävä vähäisenä.

Suomen huumausainevalvonta perustuu kansalliseen lainsäädäntöön, jonka pohjana ovat kolme YK:n huumausaineyleissopimusta:

1. huumausaineyleissopimus vuonna 1961 (korvasi aiemmin käytössä olleen kansainvälisen oopiumisopimuksen)
2. psykotrooppisia aineita koskeva yleissopimus vuonna 1971 ja
3. huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laitonta kauppaa koskeva yleissopimus vuonna 1988.

Kaikki EU:n jäsenmaat ovat hyväksyneet huumausainepolitiikan pohjaksi edellä mainitut YK:n yleissopimukset. Sopimukset kieltävät yksiselitteisesti huumausaineluettelon mukaisten aineiden tuotannon muihin kuin tieteellisiin ja hoidollisiin tarkoituksiin, mutta jättävät sopimuksiin sitoutuneille maille harkinnanvaraa tavassa suhtautua huumeiden käyttöön ja käyttäjiin.

YK:n huumausainetoimikunta (CND) äänesti joulukuussa 2020 kannabiksen ja kannabishartsin poistamisesta vuoden 1961 yleissopimuksen ankarimmasta luettelosta IV, tunnustaen niiden hoidollisen käyttömahdollisuuden. Aineet säilyivät kuitenkin luettelossa I, joten niiden kansainvälinen valvonta jatkuu.

EU-tasolla huumausainevalvontaa ohjaa neuvoston puitepäätös 2004/757/YOS, jossa vahvistetaan vähimmäissäännökset laittoman huumausainekaupan rikosten tunnusmerkistöistä ja seuraamuksista. Puitepäätöstä on muutettu direktiivillä (EU) 2017/2103, jolla uudet psykoaktiiviset aineet sisällytettiin huumausaineen määritelmään. Euroopan huumevirasto (EUDA) aloitti toimintansa heinäkuussa 2024 aiemman Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskuksen (EMCDDA) seuraajaorganisaationa laajemmalla toimivaltuudella.

Rikoslain 50 luvun 5 §:n mukaan huumausaineena pidetään huumausainelaissa (373/2008) tarkoitettua huumausainetta. Huumausainelain 3 §:n mukaan huumausaineella tarkoitetaan YK:n huumausaineyleissopimusten listoihin kuuluvia aineita ja valmisteita sekä valtioneuvoston asetuksessa erikseen lueteltuja aineita. Huumausainelain mukaisena lupa-, ilmoitus- ja valvontaviranomaisena toimii Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus (Fimea), jonka valvonta kohdistuu huumausaineiden lailliseen käsittelyyn: Fimea myöntää lupia huumausaineiden valmistukseen, maahantuontiin ja käsittelyyn sekä valvoo apteekkien, sairaaloiden, lääkevalmistajien ja tutkimuslaitosten toimintaa. Huumausainelain noudattamisen ylin johto ja ohjaus kuuluu sosiaali- ja terveysministeriölle. Laittoman huumausainetoiminnan torjunnasta vastaavat Poliisi, Tulli ja Rajavartiolaitos.

Suomessa laittomat huumausaineet määritellään valtioneuvoston asetuksessa huumausaineina pidettävistä aineista, valmisteista ja kasveista (543/2008). Luetteloa huumausaineena pidettävistä aineista päivitetään tarpeen vaatiessa.

Erittäin vaarallisella huumausaineella tarkoitetaan rikoslain 50 luvun 5 §:n 2 momentin mukaan huumausainetta, jonka käyttöön liittyy virheellisestä annostelusta johtuva hengenvaara, lyhytaikaisestakin käytöstä johtuva vakavan terveydellisen vaurion vaara tai voimakkaat vieroitusoireet. Termi on oikeudellinen, ei lääketieteellinen. Lain perustelujen mukaan kannabistuotteet eivät ole erittäin vaarallisia huumausaineita.

Esimerkiksi amfetamiini voi johtaa yliannostuskuolemaan tavallisen käytön yhteydessä. Lyhytaikaisestakin käytöstä johtuva terveydenvaara voi tarkoittaa keskushermoston vaurioita, jotka syntyvät kertakäytöstä tai joistakin käyttökerroista, kuten crackin käytöstä. Lain perustelujen mukaan esimerkiksi amfetamiinin ja kokaiinin on esitetty voivan suhteellisen lyhytaikaisellakin käytöllä vaurioittaa elimistöä monipuolisesti. Voimakkaat vieroitusoireet tarkoittavat aineista aiheutuvaa fyysistä riippuvuutta, ja ne ilmenevät kipu- ja tuskatiloina. Sellaisia aiheutuu esimerkiksi oopiumista valmistetuista huumausaineista mutta ei kannabiksesta.

Huumausaineen erittäin vaarallisuuden määrittelee tuomioistuin hankittuaan asiasta selvityksen. Rikosoikeudessa vallitsevan syytetyn suosimisperiaatteen vuoksi erittäin vaaralliseksi huumausaineeksi määrittely edellyttää kaiken järkevän epäilyn ulkopuolella olevaa näyttöä. Käytännössä lausunto huumausaineen ominaisuuksista pyydetään ainakin Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (THL) ja usein Fimealta.

Korkein oikeus (KKO) on ennakkopäätöksissään katsonut erittäin vaaralliseksi huumausaineeksi ainakin seuraavat aineet:

Aine	KKO:n ennakkopäätös
Amfetamiini	KKO:1998:162
Kokaiini	KKO:2001:13
Heroiini	KKO:2003:100
Buprenorfiini	KKO:2004:127
Ekstaasi (MDMA)	KKO:2005:56
Gamma (GHB)	KKO:2009:53
Fentanyyli	KKO:2014:34
Metadoni	KKO:2014:41
Alfa-PvP	KKO:2018:76
Furanyylifentanyyli ja U-47700	KKO:2020:87
Oksikodoni	KKO:2025:39

KKO on katsonut, ettei khat eikä psilosybiinisienet ole erittäin vaarallisia huumausaineita. KKO:n ennakkopäätös ohjaa tuomioistuinten ratkaisukäytäntöä alemmissa oikeusasteissa.

Rikoslain 50 luvussa säädetään kuudesta huumausainerikostyypistä:

Rikos	Pykälä	Rangaistusasteikko
Huumausainerikos	RL 50:1	sakko – 2 vuotta vankeutta
Törkeä huumausainerikos	RL 50:2	1 – 10 vuotta vankeutta
Huumausaineen käyttörikos	RL 50:2a	sakko – 6 kuukautta vankeutta
Huumausainerikoksen valmistelu	RL 50:3	sakko – 2 vuotta vankeutta
Huumausainerikoksen edistäminen	RL 50:4	sakko – 2 vuotta vankeutta
Törkeä huumausainerikoksen edistäminen	RL 50:4a	4 kuukautta – 6 vuotta vankeutta

Lisäksi luvussa säädetään määritelmistä (5 §), menettämisseuraamuksista (6 §), toimenpiteistä luopumisesta (7 §) ja oikeushenkilön rangaistusvastuusta (8 §).

Huumausainerikokseen (RL 50:1) syyllistyy henkilö, joka laittomasti

1. valmistaa tai yrittää valmistaa huumausainetta taikka viljelee tai yrittää viljellä kokapensasta, kat-kasvia (Catha edulis) tai Psilosybe-sieniä,
2. viljelee tai yrittää viljellä oopiumiunikkoa, hamppua tai meskaliinia sisältäviä kaktuskasveja käytettäväksi huumausaineena tai sen raaka-aineena taikka käytettäväksi huumausaineen valmistuksessa tai tuotannossa,
3. tuo tai yrittää tuoda maahan taikka vie tai yrittää viedä maasta taikka kuljettaa tai kuljetuttaa tai yrittää kuljettaa tai kuljetuttaa huumausainetta,
4. myy, välittää, toiselle luovuttaa tai muulla tavoin levittää tai yrittää levittää huumausainetta, tai
5. pitää hallussaan tai yrittää hankkia huumausainetta.

Huumausainerikoksesta tuomitaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

KKO on ratkaisussaan KKO:2022:11 linjannut, että huumausainekaupan mahdollistavan verkkoalustan ylläpitäminen on huumausaineen välittämistä, ei pelkkää avunantoa, vaikka ylläpitäjä ei itse käsittele huumausaineita. Ratkaisussa Sipulikanavan ylläpitäjä tuomittiin törkeästä huumausainerikoksesta 5 vuoden 6 kuukauden vankeuteen.

Törkeä huumausainerikos (RL 50:2) on kyseessä, jos huumausainerikoksessa

1. rikoksen kohteena on erittäin vaarallinen huumausaine tai suuri määrä huumausainetta,
2. tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä,
3. rikos tehdään osana rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitetun, huumausainerikoksen laajamittaiseen tekemiseen erityisesti järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa,
4. aiheutetaan usealle ihmiselle vakavaa hengen tai terveyden vaaraa, tai
5. levitetään huumausainetta alaikäisille tai muuten häikäilemättömällä tavalla

ja huumausainerikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Törkeästä huumausainerikoksesta tuomitaan vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.

KKO on ratkaisussaan KKO:2020:45 linjannut, ettei enimmäisrangaistusta (10 vuotta) tule käyttää kaavamaisesti suurten huumausainemäärien perusteella, vaan asteikon yläraja on varattu kaikkein vakavimmille rikoksille.

Törkeä huumausainerikos ei kuulu syyteneuvottelumenettelyn soveltamisalaan, koska sen enimmäisrangaistus (10 vuotta) ylittää nykyisen kuuden vuoden rajan. Hallituksen esityksessä HE 187/2025 vp ehdotetaan syyteneuvottelun käyttöalan laajentamista siten, että myös törkeä huumausainerikos, törkeä ryöstö ja törkeä ihmiskauppa lisättäisiin menettelyn piiriin. Ehdotettujen lakien on tarkoitus tulla voimaan 1. kesäkuuta 2026.

Suuri määrä huumausainetta on tuomioistuimen tapauskohtaisesti arvioitava käsite. Oikeuskäytännössä on vakiintunut eri aineiden osalta lähtökohtaisia määriä, joista lähtien kyseessä voi olla törkeä huumausainerikos:

Aine	Törkeän huumausainerikoksen raja
Hasis	1 000 grammaa
Amfetamiini (25-prosenttista)	100 grammaa
Ekstaasi	300 tablettia
LSD	300 imeytyvää yksikköä
Kokaiini	30 grammaa
Heroiini	15 grammaa

Korkein oikeus on myöhemmissä ratkaisuissaan täsmentänyt, että amfetamiinin osalta 100 gramman raja tarkoittaa tavanomaisen käyttövahvuuden (25-prosenttista) ainetta, ja pitoisuudeltaan poikkeava amfetamiini muunnetaan laskennallisesti tähän vahvuuteen. Tuomioistuin ei ole sidottu taulukon mukaisiin määriin, vaan se harkitsee rangaistuksen tapauskohtaisesti rikoslain vähimmäis- ja enimmäisrajojen puitteissa.

Huumausaineen käyttörikokseen (RL 50:2a) syyllistyy henkilö, joka laittomasti käyttää taikka omaa käyttöä varten pitää hallussaan tai yrittää hankkia vähäisen määrän huumausainetta. Käyttörikoksesta tuomitaan sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Käyttörikossäännös soveltuu kaikkiin huumausaineisiin, myös erittäin vaarallisiin. Oleellista on, että huumausaine on tarkoitettu omaan käyttöön. Pienenkin määrän hallussapito voi johtaa tuomitsemiseen huumausainerikoksesta, jos huumausaine on tarkoitettu levitykseen. Huumausaineen maahantuonti on aina huumausainerikos, vaikka määrä olisi vähäinen ja tarkoitettu omaan käyttöön. Vastaavasti hampun viljely on aina huumausainerikos eikä käyttörikossäännöksen soveltamisalaan kuuluva teko, vaikka viljelyn tarkoituksena olisi oma käyttö.

Huumausaineen käyttörikoksen syyteoikeus vanhentuu kahdessa vuodessa.

Korkein oikeus on ennakkopäätöksessään KKO:2023:12 linjannut, että noin 30 kerta-annosta huumausainetta on lähtökohtaisesti vähäinen määrä rikoslain 50 luvun 2a §:ssä tarkoitetulla tavalla. Vähäistä määrää arvioitaessa lähtökohtana on kerrallaan hallussapidetty määrä, ei koko tekoajan yhteenlaskettua kokonaismäärää. Erittäin vaarallisten huumausaineiden osalta vähäisen määrän raja voi olla jonkin verran alempi.

Korkein oikeus on ennakkopäätöksessään KKO:2025:14 katsonut, ettei odottavan äidin huumausaineiden käyttö raskausaikana täytä pahoinpitelyn eikä vammantuottamuksen tunnusmerkistöä, vaikka lapsi syntyisi vieroitusoireisina. Ratkaisussa äiti oli käyttänyt amfetamiinia ja buprenorfiinia raskauden aikana, ja vastasyntynyt kärsi voimakkaista vieroitusoireista. KKO katsoi äänin 4–1, että rikoslain 21 luvun pahoinpitelyä ja vammantuottamusta koskevat rangaistussäännökset eivät tule sovellettaviksi, koska sikiötä ei pidetä äidistä erillisenä oikeussubjektina ja ihminen tulee perusoikeuksien haltijaksi syntymänsä hetkellä. Ratkaisevaa oli huumausaineiden käyttöhetki, jolloin erillistä oikeussubjektia ei ollut.

Huumausainerikoksen valmisteluun (RL 50:3) syyllistyy henkilö, joka tehdäkseen 1 §:n 1–4 kohdassa tarkoitetun rikoksen valmistaa, tuo maahan, hankkii tai vastaanottaa tällaisen rikoksen tekemiseen soveltuvan välineen, tarvikkeen tai aineen. Huumausainerikoksen valmistelusta tuomitaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Yritys on rangaistava.

Huumausainerikoksen edistämiseen (RL 50:4) syyllistyy henkilö, joka

1. huumausaineen laitonta valmistusta, viljelyä, maahantuontia tai maastavientiä varten valmistaa, kuljettaa, luovuttaa tai välittää välineitä, tarvikkeita tai aineita tietäen, että niitä käytettäisiin tähän tarkoitukseen, tai
2. varoja lainaamalla tai muuten rahoittamalla edistää huumausainerikosta tai sen valmistelua taikka 1 kohdassa tarkoitettua toimintaa tietäen, että rahoitus käytetään tähän tarkoitukseen.

Huumausainerikoksen edistämisestä tuomitaan, jollei teko ole rangaistava osallisuutena huumausainerikokseen tai törkeään huumausainerikokseen, sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun edistämisen yritys on rangaistava.

Törkeä huumausainerikoksen edistäminen (RL 50:4a) on kyseessä, jos huumausainerikoksen edistäminen tehdään osana rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitetun, huumausainerikoksen laajamittaiseen tekemiseen erityisesti järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa ja

1. rikoksen kohteena oleva väline, tarvike tai aine on tarkoitettu erittäin vaarallisen huumausaineen tai suuren huumausainemäärän valmistukseen, viljelyyn, maahantuontiin tai maastavientiin, taikka
2. huumausainerikoksen edistämisellä tai edistettävällä rikoksella tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä

ja edistäminen on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Törkeästä huumausainerikoksen edistämisestä tuomitaan vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi. 4 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla tehdyn törkeän edistämisen yritys on rangaistava.

Rikoslain 50 luvun 6 §:n mukaan valtiolle menetetyksi on tuomittava huumausainerikoksen tekemiseen käytetyt tai sitä varten hankitut välineet, tarvikkeet ja aineet sekä huumausainerikoksen edistämisessä tarkoitetut varat. Laajennettu hyödyn menettäminen on sovellettavissa huumausainerikoksiin, jotka ovat tyypillisesti luonteeltaan taloudellista hyötyä tuottavia rikoksia.

Rikoslain 50 luvun 8 §:n mukaan huumausainerikokseen, törkeään huumausainerikokseen, huumausainerikoksen valmisteluun, huumausainerikoksen edistämiseen ja törkeään huumausainerikoksen edistämiseen sovelletaan rikoslain 9 luvun mukaista oikeushenkilön rangaistusvastuuta.

Korkein oikeus on ennakkopäätöksissään vakiinnuttanut periaatteen, jonka mukaan pitoisuudeltaan poikkeava huumausaine muunnetaan laskennallisesti tavanomaiseen käyttövahvuuteen rangaistusta mitattaessa. Amfetamiinin tavanomaisena käyttövahvuutena pidetään 25 painoprosenttia ja kokaiinin 70 painoprosenttia.

Ratkaisussa KKO:2021:3 korkein oikeus katsoi, ettei 95,5 grammaa 14-prosenttista amfetamiinia ollut suuri määrä huumausainetta, koska muunnettuna tavanomaiseen 25 prosentin vahvuuteen ainetta oli selvästi alle 100 grammaa.

KKO:n oikeuskäytännössä on vahvistettu seuraavat keskimääräiset väärinkäyttöannokset, joita käytetään rangaistuksen mittaamisen perusteena:

Aine	Väärinkäyttöannos	KKO:n ratkaisu
Amfetamiini	0,2 g	KKO:2021:81
Kokaiini	100 mg	KKO:2025:84
Furanyylifentanyyli	0,5 mg	KKO:2020:87
Diatsepaami	30 mg	KKO:2024:32
Klonatsepaami	5 mg	KKO:2024:32
Alpratsolaami	5 mg	KKO:2024:32

Ratkaisussa KKO:2025:84 korkein oikeus katsoi, että kokaiini on amfetamiinia vaarallisempi huumausaine, minkä vuoksi siitä on mitattava amfetamiinia ankarampi rangaistus. Ratkaisussa KKO:2025:39 oksikodonia pidettiin vaarallisuudeltaan lähes heroiiniin rinnastettavana aineena, ja rangaistusta mitattaessa haettiin johtoa heroiinia koskevasta rangaistuskäytännöstä.

Rikoslain 50 luvun 7 §:n mukaan huumausaineen käytöstä ja siihen liittyvästä muusta rikoksesta voidaan jättää syyte nostamatta tai rangaistus tuomitsematta, jos rikosta on huumausaineen määrä ja laatu, käyttötilanne sekä olosuhteet muutoinkin huomioon ottaen pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä. Syyte voidaan myös jättää nostamatta tai rangaistus tuomitsematta, jos tekijä on hakeutunut sosiaali- ja terveysministeriön hyväksymään hoitoon.

Poliisihallitus on antanut ohjeen "Menettely huumausaineen käyttörikosta koskevissa asioissa" (POL-2023-114107, voimassa 1.6.2024–31.5.2029), joka ohjaa poliisin toimintaa käyttörikosasioissa. Ohje korvasi aiemman ohjeen POL-2018-49612.

Ohjeen mukaan viranomaistoimien porrasteisuudessa noudatetaan seuraavaa järjestystä:

1. Toimenpiteistä luopuminen ja huomautus – Esitutkinta voidaan jättää toimittamatta tai rajoittaa esitutkintalain (805/2011) 3 luvun 9 §:n nojalla, jos rikosta on kokonaisuutena arvostellen pidettävä vähäisenä. Poliisi voi antaa rikokseen syyllistyneelle suullisen tai kirjallisen huomautuksen.
2. Seuraamusluonteinen syyttämättä jättäminen – Syyttäjä voi jättää syytteen nostamatta rikoslain 50 luvun 7 §:n tai muun lainsäädännön nojalla.
3. Sakkomenettelyä – Rangaistusmääräys- tai sakkomääräysmenettelyssä poliisi kirjoittaa sakkovaatimuksen. Poliisihallituksen ohjeessa on sakkomenettelyä ohjaava taulukko, joka määrittelee päiväsakkojen lukumäärän eri huumausaineiden ja määrien mukaan.
4. Syytteen nostaminen tuomioistuimessa – Vakavimmissa tai toistuvissa tapauksissa asia viedään tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Syyte voidaan jättää nostamatta tai rangaistus tuomitsematta, jos rikoksentekijä on hakeutunut sosiaali- ja terveysministeriön hyväksymään hoitoon. Hyväksyttävää hoitoa ovat julkisella rahoituksella järjestetyt tai julkista rahoitusta saavat sosiaali- ja terveydenhuollon hoitopalvelut sekä hoidot lääkärin, psykologin tai psykoterapeutin yksityisvastaanotolla.

Hoitoon hakeutuminen ei automaattisesti johda toimenpiteistä luopumiseen. Syyttäjällä ja tuomioistuimella on itsenäinen harkintavalta arvioida, onko syyttämättä tai tuomitsematta jättäminen perusteltua.

Poliisihallituksen ohje edellyttää, että alle 18-vuotiaiden huumausaineen käyttörikosasioissa järjestetään puhuttelutilaisuus, johon osallistuvat alaikäinen, hänen huoltajansa ja sosiaalityöntekijä. Ennen esitutkinnan rajoittamista tai sakkomenettelyä on käytävä syyttäjäneuvottelu.

Rattijuopumukseen (RL 23:3) syyllistyy se, joka kuljettaa moottorikäyttöistä ajoneuvoa tai raitiovaunua käytettyään huumausainetta niin, että hänen veressään on ajon aikana tai sen jälkeen käytetyn huumausaineen vaikuttavaa ainetta tai sen aineenvaihduntatuotetta. Rattijuopumuksesta tuomitaan myös se, joka kuljettaa ajoneuvoa käytettyään muuta huumaavaa ainetta kuin alkoholia taikka tällaista ainetta ja alkoholia niin, että hänen kykynsä tehtävän vaatimiin suorituksiin on huonontunut. Rattijuopumuksesta tuomitaan sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Jos rikoksentekijä on käyttänyt muuta huumaavaa ainetta kuin alkoholia niin, että hänen kykynsä on tuntuvasti huonontunut, ja olosuhteet ovat sellaiset, että rikos on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle, hänet tuomitaan törkeästä rattijuopumuksesta vähintään 60 päiväsakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Pääartikkeli: Dopingrikos

Huumausainerikoksista erillisiä mutta niihin läheisesti liittyviä rikoksia ovat rikoslain 44 luvun 6–8 §:ssä säädetyt dopingrikokset. Dopingaineen pelkkä käyttö tai hallussapito omaa käyttöä varten ei ole Suomessa rangaistavaa, mutta aineen levittäminen ja levittämistarkoituksessa tapahtuva hallussapito on kriminalisoitu. Rangaistusasteikko ulottuu sakosta (lievä dopingrikos) neljään vuoteen vankeutta (törkeä dopingrikos).

Tilastokeskuksen rikos- ja pakkokeinotilaston mukaan poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen tietoon tulleiden huumausainerikosten kokonaismäärä kasvoi 2010-luvulla tasaisesti ja saavutti huippunsa vuonna 2020. Huumausainerikostilastot kuvaavat osittain viranomaisten valvontapanostusta, sillä etenkin käyttörikoksia paljastuu poliisin oman toiminnan kautta.

Vuosi	Käyttörikos (RL 50:2a)	Huumausaine­rikos (RL 50:1)	Törkeä huumausaine­rikos (RL 50:2)	Yhteensä
2015	15 170	7 057	1 070	23 400
2016	15 711	8 126	1 179	25 082
2017	17 097	9 413	1 284	27 831
2018	19 310	8 588	1 251	29 183
2019	21 111	9 644	1 548	32 357
2020	23 820	11 835	1 447	37 152
2021	19 344	7 220	1 645	28 298
2022	17 252	6 525	1 331	25 212
2023	18 633	6 214	1 886	26 838
2024	17 066	6 413	1 986	25 618

Yhteensä-sarake sisältää myös huumausainerikoksen valmistelun, edistämisen ja törkeän edistämisen. Lähde: Tilastokeskuksen rikos- ja pakkokeinotilasto.

Poliisin tietoon tulleet huumausainerikokset saavuttivat huippunsa vuonna 2020, jolloin kirjattiin yhteensä 37 152 rikosta. Tämän jälkeen kokonaismäärä laski ja on asettunut noin 25 000–27 000 rikoksen tasolle. Törkeät huumausainerikokset ovat sen sijaan lisääntyneet: vuonna 2024 niitä kirjattiin 1 986, mikä on korkein määrä 2010-luvun alun jälkeen. Huumausainerikosten selvitysprosentti oli vuonna 2024 yhteensä 89,5.