Ympäristötaloustiede – yllättävän moni erehtyy tässä

Osa artikkelisarjaa
Talous
Haarat ja luokittelut Taloustieteen koulukunnat Taloustiede Ekonometria Kansainvälinen talous Mikrotaloustiede Makrotaloustiede
Käsitteet ja teoriat Kansantalouden tilinpito Kokeellinen taloustiede Markkinat Operaatioanalyysi Peliteoria Talousjärjestelmä Talouskasvu
Sovellutukset Alue Historia Hyvinvointi Julkinen Julkinen valinta Kauppa Kaupunki Kehitys Koulutus Käyttäytyminen Maantiede Oikeus Onnellisuus Politiikka Terveys Tieto Toimiala Työ Sosiaalinen Sosiologia Ympäristö
Tunnettuja taloustieteilijöitä François Quesnay Adam Smith David Ricardo Thomas Malthus John Stuart Mill William Stanley Jevons Léon Walras Alfred Marshall Irving Fisher John Maynard Keynes Arthur Pigou John Hicks Wassily Leontief Paul Samuelson
Lisää aiheesta Tuotanto Kulutus Pankki Taloudellinen toiminta Hyödyke Kannattavuus Talouskasvu Inflaatio Taantuma Lama Raha Suhdannevaihtelu Pankkikriisi Taloudellinen epätasa-arvo Investointi
n k m

Ympäristötaloustiede soveltaa taloustieteen menetelmiä ympäristönsuojelua koskeviin kysymyksiin. Tyypillisiä tutkimuskohteita ovat muun muassa ilmansaasteet, vesistönsuojelu, ympäristömyrkyt, jätteet ja ilmastonmuutos. Ympäristötaloustieteeseen luetaan usein myös luonnonvarataloustiede, joka tarkastelee luonnonvarojen tehokasta hyödyntämistä. Tarkasteltavia seikkoja ovat elinympäristön laatu sekä luonnonhoidollisten toimenpiteiden kustannusten arvioiminen. Ympäristötaloustieteeseen kuuluvia selvityksiä on tehty eri luonnonsuojelullisten hankkeiden suhteen, kuten Natura 2000-verkon hyötyä metsien suojeluun.

Ympäristötaloustieteen synty ajoittuu 1960-luvulle kun ympäristön tilan heikkenemiseen ja ihmisen vaikutukseen ekosysteemeissä alettiin kiinnittää laajemmin huomiota. Kenties keskeisin lähestymistapa ympäristötaloustieteen ongelmiin on perinteisesti ollut ulkoisvaikutuksien tarkastelu. Muita lähestymistapoja ovat olleet hyvinvointitaloustiede sekä kasvuteoria, ja etenkin myöhemmin taloudellisen ohjailun sääntelyn taloustiede sekä kestävä kehitys.

Varsin tavallinen ympäristötaloustieteellinen näkemys on, että tavanomaisessa taloustieteellisessä on taipumusta jättää ympäristöongelmat ja monet muut ulkoisvaikutukset tarkastelun ulkopuolelle. Siten toiminnan kokonaiskustannukset jäävät aliarvioiduksi ja ihmisten hyvinvointi maksimoimatta. Tyypillinen ratkaisukeino on tarjota taloudellisille toimijoille kannusteita, yleensä julkisen vallan taholta, ja korjata toimintaa ulkoisvaikutukset huomioivaan suuntaan. Esimerkkejä tällaisista keinoista ovat ympäristöverot sekä päästökauppa.

Ympäristötaloustiede erottuu ns. vihreästä taloustieteestä siten, ettei perinteisen akateemisen taloustieteen perusoletuksia tai menetelmiä hylätä, vaan niitä täydennetään ympäristövaikutusten huomioimisella.