Quaoar: tästä on kyse

50000 Quaoar (symboli: ) on Neptunuksen radan ulkopuolella, Kuiperin vyöhykkeellä Aurinkoa kiertävä kohde. Sen löysivät Chad Trujillo ja Michael Brown 4. kesäkuuta 2002. Quaoar on nimetty Tongva-intiaaniheimon mytologiassa esiintyvän Quaoar-luojajumalan mukaan. Quaoar oli löytöhetkellään suurin Kuiperin vyöhykkeeltä löydetty kohde Pluton jälkeen. Ennen kuin Quaoar sai nimensä, se tunnettiin väliaikaisella nimityksellä 2002 LM₆₀. Quaoar on ehdokas kääpiöplaneetan statuksen saamiseksi. Quaoarilla on myös kuu nimeltä Weywot. Vuonna 2023 Quaoarilta löydettiin rengas.

Quaoar oli ensimmäinen transneptuninen kohde, jonka läpimitta saatiin mitattua suoraan Hubble-avaruusteleskoopin ottamista kuvista. Näiden kuvien perusteella läpimitaksi arvioitiin noin 1 200 kilometriä , joskin myöhemmät Spitzer-teleskoopilla tehdyt havainnot viittasivat hieman arvioitua suurempaan albedoon ja sitä kautta pudottivat läpimitta-arvion 654,8–1051,1 kilometriin. Quaoar koostunee pääasiassa kivestä ja jäästä. Se on melko tumma kohde (albedo ~0,2), mikä viittaa siihen, ettei sillä olisi jääkuorta. Quaoarin pinta on väriltään hieman punertava.

Quaoarin pinnalla on havaittu myös merkkejä ammoniumhydraatista sekä kiteytyneestä jäästä. Tämä löytö oli yllättävä, sillä molempien olisi pitänyt tuhoutua suurienergiaisen hiukkassäteilyn vaikutuksesta noin 10 miljoonan vuoden aikana. Koska suurienergiaisilta hiukkasilta suojaavaa ilmakehää tai magneettikenttää näin pienellä kappaleella ei luultavasti ole, käytännössä löydöksen selittäminen vaatii Quaoarin pintakerroksen aktiivista uusiutumista. Tämän varteenotettavana aiheuttajana Quaoarin kokoisella kappaleella olisi kryovulkanismi.

Quaoarin rata on hyvin ympyrämäinen, ja sen etäisyys Auringosta on noin 42 AU. Quaoarin kiertoaika Auringon ympäri on noin 288 vuotta.

Quaoarilla on rengas, jonka olisi aiempien arvioiden mukaan pitänyt tiivistyä kuuksi. Oulun yliopiston tähtitieteen professori Heikki Salo on kehittänyt mallin, joka selittää miksi rengas ei ole tiivistynyt kuuksi. Sen selittää jään kimmoisuuden käyttäytymisen muuttuminen mitä kylmempää on.