Natriumvetykarbonaatti – tätä et tiennyt

Natriumvetykarbonaatti eli natriumbikarbonaatti (NaHCO₃) on valkoista veteen hyvin liukenevaa jauhetta. Natriumvetykarbonaatti hajoaa kuumennettaessa natriumkarbonaatiksi, hiilidioksidiksi ja vedeksi. Kansanomainen triviaalinimi natriumvetykarbonaatille on ruokasooda (käytetään leivonnassa), kun taas natriumkarbonaattia kutsutaan pelkästään vain soodaksi.

Natriumvetykarbonaatin moolimassa on 84,0 g/mol, sulamispiste 50 °C (hajoaa), tiheys 2,1 g/cm³ (veden tiheys on 1,0 g/cm³), liukoisuus veteen 9.59 g/100 ml (20 °C) ja CAS-numero 144-55-8.

Natriumbikarbonaatin kaavaa tarkasteltaessa siinä ei vaikuta olevan mitään, mikä oikeuttaisi nimen bi-etuliitteen. Nimitys on peräisin Antoine Lavoisierin ajoilta (1700-luvulta), kun suoloja pidettiin metallioksidin ja epämetallioksidin yhdistelminä, jollaisina ne myös kirjoitettiin. Esimerkiksi natriumkarbonaatti (Na₂CO₃) kirjoitettiin muodossa Na₂O · CO₂. Vedyn läsnäolon selittämiseksi bikarbonaattien ajateltiin olevan vesimolekyyliin yhtyneitä suoloja. Niinpä natriumvetykarbonaatti (NaHCO₃) kirjoitettiin Na₂O · 2CO₂ · H₂O, ja sitä kutsuttiin johdonmukaisesti natriumbikarbonaatiksi.

Natriumvetykarbonaattia käytetään yleisimmin leivonnassa ja yleisemmin ruoanlaitossa, mutta se sopii myös esimerkiksi mahalaukun happoisuuden vähentämiseen ja hampaiden puhdistukseen. Lisäksi se toimii salisylaattimyrkytyksen antidoottina.

Natriumvetykarbonaattia käytetään lisäravinteena urheilussa, koska se voi tutkimusten mukaan parantaa suorituskykyä lyhyissä, kovatehoisissa harjoituksissa parin prosentin verran. Happopuskurina sen hyöty kestää noin puolesta minuutista kymmeneen minuuttiin. Optimaalisin annos on yhteensä 4–5 teelusikallista (20–25 ml) parin tunnin aikana ennen suoritusta. Tavallisia sivuvaikutuksia tässä käytössä ovat janon tunne, pahoinvointi, ulostamisen tarve ja turvotus. Lisäksi se voi nostaa verenpainetta.

Natriumvetykarbonaattia käytetään myös soodapuhalluksessa irrottamaan maalia ja epäpuhtauksia erilaisilta pinnoilta.