Iltalehti: ura, jollaista ei enää tehdä

Iltalehti (IL) on suomalainen iltapäivälehti ja verkkopalvelu. Se perustettiin vuonna 1980 Uuden Suomen iltapäiväpainokseksi. Iltalehden kustantaja on Alma Media -konserniin kuuluva Alma Media Finland Oy. Lehden vastaava päätoimittaja on Perttu Kauppinen.

Iltalehti ilmestyy kuutena päivänä viikossa, maanantaista lauantaihin. Lauantaisin ilmestyvä lehti on myynnissä koko viikonlopun ja sisältää myös Viikonvaihde-liitteen.^lähde?

Iltalehti on Suomen toiseksi suurin digitaalinen uutismedia ja sanomalehti. KMT 2023 -tutkimuksen mukaan Iltalehden verkkopalvelulla ja paperilehdellä on viikoittain yhteensä 2,83 miljoonaa lukijaa. Keskimääräisellä paperilehden numerolla on 175 000 lukijaa .

Suomalaiset luottavat iltapäivälehtiin vähemmän kuin päivälehtiin tai TV-uutisiin. Uutismedia verkossa 2023 -tutkimuksen mukaan Iltalehteä ja sen kilpailijaa Ilta-Sanomia pitää luotettavana tai melko luotettavana 65 prosenttia suomalaisista. Yleä pitää luotettavana tai melko luotettavana mediana 89 % suomalaisista, Helsingin Sanomia 81 %, Iltalehti 65 % ja ilmaisjakelulehdet 60 % ovat vähiten luotettuja. Suurinta epäluottamus iltapäivälehtiin on vasemmistoliiton äänestäjissä.

Iltalehden journalismia käsiteltiin Julkisen sanan neuvostossa vuosina 2014–2023 yhteensä 86 kertaa. Näistä tapauksista lehti sai 35 langettavaa päätöstä, enemmän kuin mikään muu suomalaismedia. Seuraavina tulivat Yle (83 käsittelyä, 27 langettavaa päätöstä), Ilta-Sanomat (56, 24) ja Helsingin Sanomat (69, 17).

Lähteet:

Iltalehden verkkosivut avattiin 5. lokakuuta 1995 nimellä Iltalehti Online, joka oli käytössä vuoteen 2006 asti. Iltalehden verkkosivustolla vierailee viikoittain noin 3,1 miljoonaa eri kävijää (tilanne viikolla 4/2015) ja se on kävijämääriensä perusteella Suomen toiseksi suosituin verkkosivusto.

Iltalehti ylläpiti aiemmin verkkosivuillaan avointa keskustelupalstaa, joka kuitenkin suljettiin joulukuussa 2015 lehden siirtyessä uutisten kommentoinnin esimoderoituun malliin.

Maaliskuussa 2021 Iltalehti perusti maksullisen digitaalisen Plus-palvelun. Palvelulla oli syyskuussa 2023 noin 50000 tilaajaa ja se on Helsingin Sanomien jälkeen Suomen toiseksi tilatuin digitaalinen lehti.

Maaliskuussa 2022 Iltalehti avasi verkkosivuillaan tilaajilleen lehden ensimmäisen vuosikymmenen 1980-luvun kaikki lehdet digitoituina näköislehtinä. Saman vuoden kesäkuussa tuli luettavaksi 1990-luvun lehdet ja syyskuussa arkistoon julkaistiin kaikki 2000-luvun lehdet eli kaikki tähän mennessä ilmestyneet lehdet ovat nyt luettavissa.

Vuonna 1913 Helsingissä ilmestyi Iltalehti-niminen lehti, jonka vastaava toimittaja oli Juho Torvelainen. Iltalehti-nimistä lehteä julkaistiin myös vuosina 1919–1930, silloinkin Uuden Suomen rinnakkaisjulkaisuna. Ennen Iltalehteä Ilta-Sanomien kilpailijana ilmestyi 1973–1975 Yhtyneiden Kuvalehtien Iltaset.

Vuonna 2023 Iltalehti poisti verkkosivujensa arkistoista kaikkiaan 33 Ukrainan sotaa käsittelevää artikkelia, jotka oli kirjoittanut lehden ukrainalainen avustaja, kun oli käynyt ilmi, että juttujen valokuvat eivät olleet hänen itsensä ottamia, toisin kuin hän oli väittänyt.

Journalisti-lehden laskelmien mukaan vuosina 2023–2024 Iltalehti oli kirjoituksissaan ammattiyhdistysliikettä kohtaan kriittisempi kuin Helsingin Sanomat tai Kaleva ja vertailluista eniten Orpon hallituksen linjoilla. Iltalehti käsitteli ammattiyhdistysliikettä näkökulmateksteissään pelkästään kriittiseen sävyyn. Se julkaisi Orpon hallitukselle myötämielisiä tekstejä yli kaksi kertaa useammin kuin Helsingin Sanomat.

Seuraavat henkilöt ovat toimineet Iltalehden päätoimittajina vuodesta 1980 alkaen:

Iltalehti on valinnut toimittajiensa keskuudesta Vuoden journalistin vuosittain vuodesta 1996 lähtien.

Professorit Heikki Luostarinen ja Raimo Salokangas päätyivät vuonna 2022 tekemässään tutkimuksessa arvioon, että Iltalehden pääkirjoitus noudattelee pitkälti Kokoomuksen poliittista linjaa. Luostarisen ja Salokankaan mukaan artikkeleissaan Iltalehti kehuu porvarihallitusta ja haukkuu punavihreää hallitusta. Professorien mukaan lehden toimintaa voi kuvata teräväksi vallan vahtikoiran työksi, mutta myös poliittisten sympatioiden ja antipatioiden ohjaamaksi journalismiksi. Lehden kieli ei ole heidän mukaansa pelkästään kriittistä, vaan usein kohteitaan halventavaa ja naurunalaistavaa.

Muun muassa Iltalehden tutkiva toimittaja Jarno Liski arvosteli Luostarisen ja Salokankaan tutkimusmetodeja. Myöhemmin Luostarinen ja Salokangas totesivat kirjoittaneensa väitteensä tarkoituksellisen räväkästi ja revitellen nähdäkseen, miten Iltalehti reagoi siihen. Tutkimusta ei ole julkaistu vertaisarvioidussa lehdessä.