Fytiinihappo: tästä on kyse

Fytiinihappo eli fytaatti (C₆H₁₈O₂₄P₆) on orgaanisiin fosforiyhdisteisiin kuuluva antiravintoaine. Fytiinihappoa on kasveissa, erityisesti vilja- ja palkokasvien siemenissä, joissa se toimii kasvin fosforivarastona. Rakenteeltaan fytiinihapossa on inositolirengas, johon on liittynyt fosfaattiryhmiä. Kasveissa fytiinihappoa esiintyy myös sen suoloina fytaatteina..

Vuonna 2007 julkaistun tutkimuksen mukaan Kiinan maaseutuväestön keskimääräinen fytaattien saanti oli 1,3 grammaa ja kaupungeissa 0,8 grammaa päivässä vaihteluvälin ollessa 0,6–1,4 grammaa.

Viljatuotteet ja etenkin leipä olivat fytiinihapon tärkeimmät lähteet Suomessa vuonna 2018, jolloin suomalaiset kuluttivat keskimäärin 220 grammaa viljatuotteita päivässä.

Jotkin pähkinät ja siemenet sisältävät erityisen runsaasti fytiinihappoa. Tällaisia ovat esimerkiksi manteli, saksanpähkinä ja seesaminsiemenet, joissa fytiinihappo muodostaa keskimäärin 4,5, 3,5 ja 3,4 prosenttia kuiva-aineesta. Pavuissa ja maississa vastaava osuus on 1,5, linsseissä 0,9 ja herneissä 0,7 %.

Fytiinihappoa esiintyy runsaasti myös täysjyväriisissä ja -vehnässä. Sata grammaa täysjyväriisiä sisältää keskimäärin 2,5 grammaa fytiinihappoa ja täysjyvävehnä vastaavasti 2,2 grammaa. Valkoinen riisi sisältää fytiiniä vain 0,6 mg ja vehnä 0,4 mg/100 g. Täysjyväkaurassa fytiinihappoa on 0,7 mg ja -rukiissa 0,5 mg. Leseen fytiinihappopitoisuus saattaa olla jopa 5 g/100 g. Perunan fytiinihappopitoisuus on noin 1 mg/100 g tai vähemmän.

Siementen idättäminen vähentää tehokkaasti niissä olevan fytaatin määrää, mutta liotus tai leivän kohottaminen ja paistaminen ovat sen sijaan suhteellisen tehottomia menetelmiä vähentää fytaattia. Hapatetussa leivässä on kuitenkin vähemmän fytiiniä kuin happamattomassa.

Fytiinihapolla on voimakas taipumus kelatoida metalli-ioneja eli sitoa niitä huonosti liukenevaan muotoon. Kelaatio johtaa siihen, että ravinnon sisältämät metalliset hivenaineet muuttuvat huonosti imeytyviksi. Fytiinihappo estää voimakkaasti kalsiumin, raudan ja seleenin imeytymistä sekä myös sinkin imeytymistä, vaikkakin heikommin. Vuonna 2007 julkaistun kiinalaistutkimuksen mukaan fytaattien suurella määrällä ravinnossa on siten suuri osuus raudan ja sinkin puutteen selittäjänä.

Märehtijät pystyvät käyttämään fytiinihapon fosforia hyväkseen, koska niillä on suolistossaan fytaasientsyymiä tuottavia bakteereja.

Fytiinihappo heikentää elimistölle haitallisten metallien, kuten kadmiumin, imeytymistä.

Futiinihapolla on havaittu olevan myös lievää antioksidatiivista vaikutusta, mikä vähentää paksusuolessa syntyviä haitallisia hydroksyyliradikaaleja. Tämä vähentää hiukan happiradikaaleista johtuvia DNA-vaurioita. Kyseinen ominaisuus perustuu fytiinihapon kykyyn sitoa metalli-ioneja.

Eläinkokeissa on havaittu, että fytiinihapolla on lisäksi syöpää ehkäisevää vaikutusta. Fytiinihapon syöpää estävä vaikutus perustuu siihen, että fytiinihappo toimii ksantiinioksidaasientsyymin inhibiittorina. Ksantiinioksidaasi tuottaa superoksideita, jotka pystyvät hapettamalla aiheuttamaan vaurioita ihmisen perimässä, mikä voi johtaa syövän kehittymiseen.