Aleksanteri (Kreikka): ura, jollaista ei enää tehdä

Aleksanteri (kreik. Αλέξανδρος, Aléxandros, 1. elokuuta 1893 – 25. lokakuuta 1920) oli Kreikan kuningas, joka hallitsi Kreikkaa vuosina 1917–1920.

Aleksanteri syntyi Tatóin palatsissa lähellä Ateenaa, Konstantin I:n ja Preussin prinsessa Sofian toiseksi vanhimpana poikana.

Konstantin I, joka tunnettiin saksalaissympatioistaan, vaati Kreikkaa pysymään puolueettomana ensimmäisessä maailmansodassa, kun taas pääministeri Elefthérios Venizélos vaati liittymistä ententen puolelle. Britti- ja ranskalaisjoukot saapuivat Venizéloksen kutsusta Kreikkaan ja Konstantin ja hänen vanhin poikansa Yrjö (Georgios) pakotettiin maanpakoon. Nuoresta Aleksanterista tuli kuningas. Hänellä ei ollut todellista valtaa, ja hänen ainoaksi tehtäväkseen jäi vierailla rintamilla kannustamassa joukkoja.

Marraskuussa 1919 Aleksanteri avioitui salaa Aspasia Manosin kanssa Ateenassa papin edessä ilman Ateenan arkkipiispan lupaa. Kreikan laki ei sallinut morganaattista avioliittoa eli kuninkaallisen ja tavallisen kansalaisen välistä avioliittoa. Aleksanterin ollessa Makedoniassa Aspasia asettui asumaan palatsiin, mutta hyväksyi hallituksen vaatimuksen vastahakoisesti ja lähti Pariisiin. Toukokuussa 1920 Aleksanteri vieraili hallituksen suostumuksella Aspasia Manosin luona Pariisissa. Molemmat palasivat erikseen Ateenaan, eikä Aspasia asunut palatsissa vaan omassa talossaan. Hän ei koskaan voinut saaada Kreikan kuningattaren arvonimeä, ja hänen lapsensa suljettaisiin pois ehdokkaista Kreikan valtaistuimelle. Tämä järjestely toimi hyvin muutaman kuukauden ajan ennen Aleksanterin traagista kuolemaa.

Heidän ainoa tyttärensä, Tanskan ja Kreikan prinsessa Alexandra (1921–1993) syntyi isänsä kuoleman jälkeen ja nai aikuiustuttuaan Jugoslavian kuninkaan Pietari II:n.

Aleksanteri kuoli 25. lokakuuta 1920 Ateenassa verenmyrkytykseen, jonka kerrottiin johtuvan lemmikkiapinan puremasta. Muun muassa Konstantinin paluun vastustajien levittämien huhujen mukaan hänet surmattiin. Hänen kuolemansa jälkeen hänen isänsä palasi Kreikan kuninkaaksi.

Alexandroúpolin (entinen Dedeağaç) kaupunki Kreikan–Turkin rajalla nimettiin hänen kunniakseen vuonna 1920, kun hän vieraili kaupungissa Bulgarian luovutettua sen Kreikalle sodan jälkeen 14. toukokuuta 1920.